Unelma muuttuu todeksi

Lämmin kiitos, Mikko! Sait mut itkemään, niin herkillä ollaan… mutta sain sanoista kiinni, ja lujasti sainkin! Niinkuin kirjoitin sulle ” Kiitos rakas ystävä, juuri TÄTÄ tarvitsin” <3

” En kadu ketään niistä, joita syliini suljin… Heitä sentään rakastin! Itken kaikkia niitä, Joiden ohitse kuljin.. Joita väistin ja pakenin”

”Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin Tulin häntä tapaamaan.

Hän on niin kovin kaunis vieläkin, kun kääntyy minua katsomaan.

Tämä yö on minulle viimeinen Kuulen hänen sanovan..

Olen sairas ja väsynyt ihminen Ja siksi lähteä haluan

Sinä tiedät jo jotakin elämästä

Jotain tiedän minäkin

Kun vain uskallat lakata pelkäämästä, Paratiisin saat takaisin

Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään Sanaa jokaista painottaen

Hän pitää kättäni tiukasti kädessään Ja sanoo silmiin katsoen…

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin Heitä sentään rakastin… Itken kaikkia niitä Joiden ohitse kuljin Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin

Löysin lähelle itsekin

Mutta jos itseäni Varjelin ja säästelin Heti eksyin ja palelin

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee Hänen otteensa raukeaa

Siinä samassa silmiä häikäisee Ja huoneen ikkuna aukeaa

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut Onkin linnuksi edessäin

Ja linnun siipeä puhtaan valkoista Minä pidänkin kädessäin

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

Minä paikalle yksin jään

Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

Huone humisee tyhjyyttään

Istun hiljaa vielä ja muistelen Hänen viime sanojaan

Niitä puoliääneen toistelen Kun hän on mennyt menojaan…

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin Heitä sentään rakastin Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin Löysin lähelle itsekin

Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin Heti eksyin ja palelin….

Lintu