124…
Tänään vihdoin uskalsin … laskea päivät lähtöön! Annalla ja Nikulla 124 ja minulla sekä pojilla 131! Kuva tuossa yllä…. näen jo itseni istumassa siinä ja odottamassa, että perheeni tulee pintaan suurilta seikkailuiltaan! Tahtoisin tämän tunteen niin monelle minulle tärkeälle perheelle… tahtoisin samaa rohkeutta ja uskallusta ottaa elämä tuohon kourapohjaan… tahtoisin niin monet ihmiset mukaani seikkailulle kanssamme!
Viime viikolla kohtasin taas ihmisen, ihan tuosta nurkan takaa tupsahti eteiseeni… IHANA ja SYDÄMELLINEN ihminen… ja mikä PARASTA… hän lupasi tulla luoksemme perheensä kanssa syksyllä Kyprokselle! Kun vain kaikki suunnitelmat toteutuisivat!
Tiina rakas… jos luet tämän, niin muista… että poikani ystävät yöpyvät meillä ja kotini on aina avoin kaltaisillesi ihmisille! Kun tulette… pidän huolta, että valkoviiniä on jääkaapissa ja jäitä pakkasessa! 😀 Puhuttavaahan meillä ON… pistetään muu perhe vaikka yösukellukselle tai istukoot kanssamme, jos haluavat! Mutta MUISTAKAA TULLA… <3
Grillataan… syödään hyvin ja nautitaan hyvistä viineistä… lämmöstä… ja lasten ilosta! Lähistöllähän on Euroopan suurin vesihuvipuisto… joten uskallan veikata, että vietämme aikaamme siellä paljon! 😀
Kello on 09.00… viikon ensimmäinen vapaapäivä… otin lasin viiniä ja istuin koneelle! Miten syntinen olo… Maanantai aamu.. lapset ovat koulussa… mies kauppareissulla ja tässä minä istun, keskellä ”tyhjenevää” kotiani… valkoviinilasi pöydällä! -naurahdan-
Sovimme tänään, että 124 on oikein ja meillä tuo viimeinen viikko on pelkkää leirielämää olohuoneessa… silloin ei ole enää telkkaria, eikä autoa… ei kodinkoneita, eikä astioita! On vain 3 patjaa lattialla ja jokaisella oma läppäri! Se meidän viimeinen viikkoa tulee olemaan PITKÄ… 😀
Viime kerrasta on kai viikko, kun kirjoitin… takana minulla siis kiireinen viikko! Töissä ja kotona…
Yläkerta on jo lähes tyhjä! Vain vaatekaapissa vaatteita ja Akselin sänky odottaa uutta sijoitusta… huoneissa kaikuu outo odotus! Aivan kuin aika olisi pysähtynyt… Melankolista, mutta kaunista!
Töissä ei kaikki mennyt niinkuin olin haaveillut… mutta sanotaanko, että huonomminkin olisi voinut käydä! Sellainen… jatkuvuus… varmuus… omasta tulevaisuudesta puuttuu! Ja olisin toivonut, että asiat selviäisivät jo nyt… mutta toivotaan, että ainakin kevään aikana!
Ei meillä hätää ole, vaikken töihin Suomeen enää tulisikaan… taloudellisesti… !
Hätä tulee vasta, kun ikävä iskee teatterille! 😀 Niin upeita juttuja on vilauteltu… niin minun näköisiä… niin juuri sellaisia, mitä tahtoisin tehdä, missä haluaisin olla mukana! Mutta nyt viimeistään yritän minäkin opetella, elämään vain päivän kerrallaan!
Noh… minulla on kevät aikaa näyttää kynteni … ja mistä minut on tehty! Ja … kun lähden.. vannon… että pystyn katsomaan itseäni peiliin ja sanomaan selkä suorassa peilikuvalleni ” PAREMPAAN EN PYSTYNYT, TEIN AIVAN KAIKKENI… ANNOIN KAIKKENI… TEIN PARHAANI” … Ja silloin kun se riittää minulle, sen on riitettävä myös muille!
Ulkona on kirpeä pakkanen ja hetken päästä alkaa jälleen esikoisen ajotunnit! Huomenna pitäisi olla inssiajo… -äitiä jännittää- Huomenna on myös lehdistöä treeneissä! Sekin jännittää…
Tänään ON hyvä päivä!
Voimia jokaiselle alkavaan työviikkoon…
Tänään minä olen vapaalla ja aion nauttia tuosta lasillisesta valkoviiniä, enkä murehdi huomista!
Jatkuvuus, Rohkeus, Tyhjä, valkoviini, Vapaapäivä
Olet kyllä niin ihana ihminen <3 Ja me tosiaan tullaan Kyprokselle elo-syyskuussa luvattiin Jonatanille 🙂 ja tosiaan ehkä MEILLE juttua riittää ja valkkari kylmään niin riittää vielä enemmän.:)) olen katsellut jo matkoja, oon hyviä hotelleja bongannut on hyvin valinnanvaraa. Jonatan voi olla teillä pari yötä on varmaan mielellään . Tsemppiä teatteriin 🙂