Yleinen

JOULUAATTO….

24.12.2014, peppiina

                                     IMG_20141223_152405

 

HYVÄÄ JOULUA RAKKAAT JA MERRY CHANUKAH….

Kaunis juhla, mutta niin kovin tunteellinen ja samalla musertava, painava, ahdistava….

Maa on valkoinen, luonto on juuri sellainen kun sen Jouluna ”pitää” olla… kaikki on valmista, mutta…

Minä kuuntelen kuulokkeilla joululauluja ja huomaan, miten painava olo voikaan olla… ja minulla on kuitenkin rakkaat lähelläni!

Mietin äitiäni… Isä kuoli 1998 ja siitä asti Joulu on ollut meillä ja minulle”surujuhla”… isä kuoli kesäkuussa, mutta silti Joulu tuo hänet ja hänen poissaolonsa painavana mieleen! Isän tuolin täyttää nyt Mieheni, ja välillä huomaan… miten samanlainen hän on kuin Isäni!

Aivan samanlaiset askeleet, hengitys… huumori, yskäisyt ja kröhinät… jos suljen silmäni ja oikein kovasti toivon, saan isäni istumaan omalle paikalleen ja hipsuttelemaan eteiseen! Hassua, että hänen kuolemastaan on kulunut 16 vuotta, mutta silti muistan isäni äänen, tuoksun…

Minä KAIPAAN niin kovin! Miten kovin äitini kaipaakaan….????

” Tuikkikaa oi joulun tähtöset
kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua,
yhtä uutta yhtä ihanaa,
mieltä viihtävää kuin muinen lasna.

Helkkykää oi joulun laulelot,
rinnoista niin riemurikkahista.
Soikoon sävel leikki leiskukoon,
rinnan riemusta se kertokoon,
mieltä viihtäen kuin muinen lasna.

Kerran loppuuun satu joulun saa
Suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet,
virtaa vuolahina tuskan veet,
siks oi tähtisilmät loistakaa…”

 

” KERRAN SILMÄN TÄYTTÄÄ KYYNELEET, VIRTAA VUOLAHINA TUSKAN VEET….”

Miten juuri oikeat sanat… miten niin osuvasti osuvat suoraan sydämeen!??

Tämä on varmasti ainoa juhla, jonka aikana jokainen yksinäinen tuntee olonsa todella yksinäiseksi??? Kun juhlan tarkoitus on kerätä läheiset ympärille ja tunnelma on lämmin… Miten yksinäiseksi, yksinäiset tänään itsensä voivatkaan tuntea???

Ainakin minä kaipaan kaikkia heitä, jotka ovat nukkuneet pois! Ja heitä jotka ovat elossa, mutta emme voi olla yhdessä…

Kynttilöitä haudoille..???

Ei… minä en vie haudoille kynttiöitä… minä annan sydämeni hetken kaivata heitä ja ehkä itkenkin hieman… ja sytytän kynttilän kotiini Heille!

Kaipaan, kaipaan NIIN kovin… KOVIN kaipaan omia enkeleitäni ja rakastan heitä jotka ovat nyt lähelläni!

MUISTAKAA olla kiitollisia heistä kaikista, jotka ovat jo kyynelinä silmäkulmassa, painavana ja kauniina muistona sydämessä ja Heistä jotka ovat siinä vierellä!

Halaa, rutista kunnolla  ja kerro, kuiskaa edes, että rakastat NYT… eikä vasta hautakivelle….!! Minä tiedän sen painon…

Mutta nyt Minä olen onnellinen…

Ja juuri nyt kun itken… itken ääneen, mieheni ja tyttäreni tulevat ja halaavat!

Olen NIIN onnekas… Kiitos Isä!

 

Sparrow on Christmas morning

Snow has already covered the flowers in a valley,
the comber of a lake frozen in the winter freeze,
A sparrow, little one, has eaten the summertime food,
the comber of a lake has frozen in the winter freeze.

On the stairs of a little cabin there was a dear girl,
come, sparrow, with joy, take a seed from me!
It is Christmas, homeless my sparrow, miserable,
come here with joy, take a seed from me!

To the girl the dear sparrow flew joyously:
with gratitude I do take the seed from you.
The God will want to reward you sometime.
With gratitude I do take the seed from you!

I am not, my child, a bird from this land,
I am your small brother, I came from the Heavens.
The tiny seed, that you gave to the poor,
the small brother of yours, from the land of the angels, got.

HYVÄÄ JOULUA RAKKAAT JA MERRY CHANUKAH…. !!!! <3

 

, , , , , , , ,


Yksi vastaus

  1. Marika sanoo:

    ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *