Unelma muuttuu todeksi

Tänään on ollut hankalaa… jälleen tavaroita on muuttanut uusiin koteihin ja kotini on entistä tyhjempi! Sen lisäksi tyttäreni lähti äidilleni viikoksi yökylään, ja KAIPAAN häntä jo nyt NIIN TODELLA! Koti on niin kovin hiljainen ja kylmä, ilman Pulinaa!! <3

Ja jotta olo ei olisi tarpeeksi harmaa menin ja luin artikkelin perhetragediasta, joka tapahtui Kuopiossa…. äiti tappoi kaksi lastaan!

Ja Luin artikkelin ” Hannasta ”, joka tunnisti oman väsymyksen tuosta Kuopion tapahtuneesta…!

Eikä ole aikaa kulunut paljoakaan suuresta murheesta, missä äiti ajoi päin bussia ja turmassa kuoli hän ja kaikki lapset!

Luin artikkelin, enkä pääse heidän tuskastaan nyt millään eroon… se hiipi niin varoittamatta ihoni sisälle..!!!!!!! 🙁

Minä en osaa syyllistää heitä, mietin vain miten suuri ja syvä surun on pitänyt olla… miten musta murheen ja tunteen pohjaton, koska ovat päätyneet viimeiseen keinoon! Mutta minä en osaa syyllistää… en kutsua heitä huonoiksi äideiksi, en haukkua ja repiä heitä, niinkuin moni on avoimesti netissä tehnyt! Enkä taaskaan väitä, että olisin parempi ihminen kuin muut… en vain pysty, koska tuo tunne on minulle tuttu! Tuo tummasävel… tuo lohduttomuus… tuo kaikki, jotka toisten on helpompaa tuomita, kuin ymmärtää!

Minä tiedän miten tuo tunne ja päätös salakavalasti kuiskii korvaasi ja puuduttaa ajatuksesi… lupaa rauhaa kivusta sydämessä ja hiljaisuutta nukkua! Miten houkuttelevalle nuo lupaukset tuntuvat viikkojen, kuukausien unettomien öiden jälkeen!

Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, minä olen jäänyt vuosia sitten leskeksi ja kaikki tapahtui todella nopeasti! Asuimme silloin ja teimme töitä omalle yritykselle… KAIKKI ympärilläni oli yrityksen, kotini, autot, eläimet… omaisuuteni… todella kaikki ympärilläni! Mieheni kuoli ja samalla hetkellä kuoli koko yritys… Eli, sen lisäksi että menetin mieheni… menetin KAIKEN! Käsiini jäi vain jätesäkillinen vaatteita ja konkurssikypsä yritys! Siinä minä seisoin ja huusin ylös hätääni, ”mitä minä nyt teen..???”

Valvoin öitä… itkin ja kipuilin… pelkäsin huomista ja vihasin seuraavaa aamua! Vihasin elämääni, vihasin itseäni ja karjuin ja kielsin, etten tällaista sopimusta ole elämän kanssa allekirjoittanut!!

Ja kun vihdoin olin kypsä, tuo salaperäinen kuiskija saapui luokseni! Hän lupasi nopean tavan päästä huolista, murheista… kivuista ja peloista!

Niinpä kun aikani kuuntelin tuota kuiskailua ja supinaa korvissani, uskottelin itselleni etten pysty, enkä jaksa kuin totella… ja tuli se aamu, kun vedin kuolleen mieheni kaikki vanhat insuliinit täyteen odottamaan minua ja iltaa jääkaappiin… vaihdoin lakanat ja pesin yöpaitani!

Muistan kun istuin illalla pimeässä ja jääkylmässä pihakeinussa ja kyyneleet jäätyivät poskilleni. Silloin kuulin matalan äänen, joka käski ja vaati antamaan vielä yhdelle auringon-nousulle mahdollisuuden,… mitä minä menettäisin, jos odottaisin vain ja vielä YHDEN vuorokauden… yhden auringonnousun?

Ja minä lupasin odottaa…. ja minä odotan edelleen! <3

Sillä seuraavana päivänä, elämääni käveli oma suojelusenkelini… nykyinen aviomieheni!

Minä olin onnekas…. minun suojelusenkelini oli hereillä… jaksoi kantaa huolta minusta!

( Ei… minä en ole ”uskovainen” sen tukahduttavalla tavalla… usko on minulle henkilökohtaista ja omaa! En huutele enkä julista…. en tuputa, enkä tuomitse ketään… enkä tee sitä nytkään! Minä uskon… Minä uskon ENKELEIHIN ja Adonaihin… kaikki muu saa olla… Minä uskon vain yhteen Adonaihin! En poikaan, enkä pyhiin henkiin… vain yhteen Jumalaan… ja hänen sotajoukkoonsa… )

mutta… MINÄ TIEDÄN SEN KIVUN… kun huudat öisin yksin oman sydämesi särkyä… kun putoat polvillesi polvet verelle kovaan lumijäähän, kuin halpa nainen ja huudat ääneen oman mitättömyytesi edessä…. kun kipu kovertaa ja muistot, väsymys ja muiden ihmisten välinpitämättömyys ja kylmyys viiltävät avohaavoja mieleesi! Kun kipu sydämestä on helpompaa siirtää avohaavoiksi käsiisi… kun ympärillä olevat ihmiset vain ottavat osaa… KUINKA PALJON HE HALUAVAT SURUSTANI…???? 10 %… 20%… 30%… ??????

Kukaan ei voi osaa surustani ottaa… ei muruakaan… eikä kukaan osaa toivottaa VOIMAA!?

Niin minä teen ( enkä väitä nyt olevani oikeassa tai parempi ihminen ) vaan… toivotan voimaa… voimaa kohdata uusi aamu… kohdata uusi onni, kun se jossakin kohtaa koputtaa ovellasi… voimaa oppia uudestaan hengittämään… voimaa siivota toinen pois elämästäsi! Voimaa päästää lentoon ja vapauteen yhteiset unelmat… Voimaa kohdata vanhat yhteiset merkkipäivät… Ja niinkuin kirjoitin… VOIMIA oppia uudelleen hengittämään ja elämään ilman tuttua sydämen tahtia siinä rinnalla, Voimia kohdata uusi aamu ja ensimmäinen yksinäinen aamuapala… ja voimia kohdata ensimmäinen ilta, kun käyt sänkyysi yksin nukkumaan!

Onpa synkkiä ajatuksia tänään?

Noh, aamulla aurinko nousee! Ja minä sen mukana…. <3

Kiitos, että olet siinä!

Voimia sinulle uuteen auringonnousuun <3

Olet minulle tärkeä <3

Enkeli, Ikävä, Kyynel, Murhe, Suru, Voima