KAIPAAN….
JUURI TÄNÄÄN KAIPAAN KAIKKEA MAHDOLLISTA!!!
Kaipaan miestäni, joka on lähtenyt merille… kaipaan aurinkoa ja lämpöä… kaipaan aurinkovoiteen lämmintä tuoksua ja lasillista valkoviiniä!
Kaipaan lempeää tuulta mereltä…
KAIPAAN!
Tänään täällä kotona, kun lumimyräkästä on selvitty ja lapset nukkuvat kauniisti, jokainen oma koira kainalossa… minä huomaan miten yksin voin olla!
Koti näyttää autiolta… toisen naisen, toisen äidin sistustamalta sieluttomalta huoneelta!
Minä kaipaan muistoja ympärilleni…
Ainoastaan bulldogien tuttu kuorsaus ja ihmistainten syvät huokaukset ja hiljainen tuhina unimatkoilla saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi. On asioita, jotka eivät muutu ja yksi niistä on rakkaus… RAKKAUS, jonka voimalla mekin nyt hyppäämme tuntemattomaan!
Tänään sain vihdoin suuni auki ja sain kerrottua muuttosuunnitelmista äidilleni!
En kai koskaan ole ollut näin tyhjiin imetty… en kai koskaan vielä näin väsynyt ja tavallaan onneton!
Ei ollut helppoa katsoa äitiä silmiin ja yrittää päästä läpi sen surun, jonka aiheutin! Ja toisaalta… äitini oli hyvin reipas!
Kovemmistakin taisteluista ollaan selvitty, niinkuin äidilleni korvaan kuiskasin!
Ajatus yhteisistä kuukausista, joita vietän hänen luonaan, kun tulen Suomeen tekemään töitä… ainakin luulen sen helpottavan! Voimmehan silloin olla yhdessä monta viikkoa!
Taustastani: Isäni kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen 1998, ja äiti on ollut yksin siitä lähtien! Yksin, mutta toivottavasti ei yksinäinen!
Minä tunnen itseni tänään yksinäiseksi….
Minä KAIPAAN… <3
Aurinko, Kaipaus, Rakkaus, Yksinäinen