Mies kotiin kotilomille… sairaalan kautta!
Se tunne kun päivällä soi puhelin ja tuttu profiloitu tunnusmusiikki herättää huomiosi…
” Mä kaaduin junassa… käydään Dodi = muru päivystyksen kautta, kun tuut hakee asemalta…”
WHAAAAAAAAAT….??????? VOI LUOJA…. EI HELVETTI…!!!!!! MITÄ ..TTUA on TAPAHTUNUT…?????
Ei helvattu, MIKSI… miksi JUURI NYT ???? Kun piti olla toiseksi viimeinen merikomennus… ja kaikki oli suunniteltu valmiiksi!!! Mitä HELVETTIÄ… ei sillä merkitystä ole, jos suunnitelmat menee uusiksi, mutta MITEN KOVAA SINUUN SATTUU , KULTA?
Aloitetaan ylhäältä: Pää, olkapää, kylkiluut ja polvi… -huokaus-
Eikö merimiehet oikeasti osaa enää kävellä tasaisella maalla?? Pitääkö koko maailman keikkua ylös ja alas, että mies pysyy pystyssä? Osaat ommella ihmisten haavoja kovassa myrskyssä merellä, mutta ET PYSY PYSTYSSÄ KUIVALLA TASAISELLA MAALLA??????
Kiukku ja huoli vaihtavat paikkaa… ja sydämeen sattuu! Enkö koskaan opi reagoimaan ”oikein”… Jopa lapset huomauttavat, että kun jotakin traumaattista tapahtuu, ensimmäinen tunne minulla on KIUKKU…???
Tuntevatko muut samoin…?
Onko maailmassa muita äitejä, jotka naamioivat suuren huolen ja säikähdyksen kiukkuun??? Olen pahoillani, lapset… Olen oikeasti pahoillani, koko perheeni! Minä huolestun KYLLÄ, eikä uusien farkkujen ole väliä, jos kaadut… en kiukustu siitä, että farkut menivät rikki, tai paita likaantui… Minä oikeasti säikähdän, että SINUUN sattui!
Anna minulle anteeksi!
Nyt olemme onnellisesti jo kotona… VAIN 4 tuntia meni päivystyksessä! Lääkäri… röntgen… lääkäri!
Ei katkenneita luita.. onneksi!
Mutta sairaalan tuoksu toi mieleeni raskaita muistoja… muistoja menetyksestä! Kuolemasta ja sen tuomasta lopullisuudesta… ja muutoksista elämässä!
Kyllä… minä olen viikatemiehen tuttu kaveri… siviilisäädyltäni joskus vuosia sitten ollut leski! Minä tiedän, mitä on se, kun puhelimessa kolkko ääni käskee ajamaan auton tien sivuun! Minä tiedän, mitä on painaa puhelin kiinni ja astua ulos autosta ja vain HUUTAA keskellä ei mitään…. tunnetta joka repii sydämen tuhansiksi pieniksi palasiksi! Minä tiedän mitä on hyvästellä omainen iäisyysmatkalle…. minä tiedän miltä ruumisarkku tuoksuu, kun painat posken kiinni sen kylmää pintaa ja kuiskaat… minä en unohda sinua koskaan!
Minä olen haudannut isäni, mieheni, ja kummatkin isoäitini pienen ajan sisällä … ja …. minä olen haudannut melkein jopa itseni… kunnes eteeni astui suojelusenkeli!
Ensimmäiset sanat ” sinulla on kauniit surulliset silmät, minä pysähdyin sen tunteen suuruuden edessä”… ja minä olin myyty! Nuo sanat olivat avain sydämeeni… ja tuon avaimen omistaa minun suojelusenkelini… minun aviomieheni, joka pelasti minut iäisyysmatkalta!
Tummia ajatuksia…. Tuttuja tuoksuja…. samaa omituista levottomuutta rinnassa… samaa kylmyyttä iholla!
Mutta tänään minä sain mieheni takaisin…
Ja minä kiitän sinua siitä, Adonai!
Minä polvistun ja kiitän sinua siitä… että tänään saan elää perheeni kanssa! <3
Aviomies, kipu, Kiukku, kuolema, merimies, päivystys, pelko, sairaala
Kiitos ystävät <3