Kerran vielä mä kuiskata sen voin….!
Rakkaani, ennen Sinua minusta tuntui joskus että elämäni oli vain haalistunut valokuva joka oli unohdettu pöytälaatikkoon. Sitten Sinä tulit kaivoit sen esille, puhdistit sen pölystä ja teit siitä kauniin taulun. Laitoit elämäni taulun tukeviin kehyksiin, jotka koristelit kultaisin sydämin. Nostit taulun seinälle, sille kuuluvalle paikalle ja rakkautesi voima sai sen värit jälleen kirkastumaan. Kiitos rakkaani siitä, että olet tehnyt elämästäni niin kauniin.
M Pohjankoski 1993
Olen rakastunut mieheeni… olen aina ollut ja luulen, että tulen aina olemaan!
Tänään ei ole tapahtunut mitään pahaa, eikä maailma ole mullistunut tai kääntynyt ympäri! Nyt odottelemme jälleen vuoden vaihtumista ja tälläkertaa meitä hiukan jännittää kaikkia… vuosi 2015 TULEE muuttamaan elämäämme… <3
En toivo enää rauhallisempaa seuraavaa vuotta… olen sen niin monesti tehnyt… ja AINA vain on tahti kiihtynyt! Nyt toivon vain, että saamme perheenä olla paljon yhdessä ja että teemme hurjasti upeita muistoja tulevia vuosia varten ja säilöön!
Toivon perheeseemme Aasin jolla on jo nimi DONKEY, kenties sakemannin nimeltä SOKKA ja minipossun… PEKONIN! Hassuja unelmia… toteutuvia toiveita… uusi kotimaa ja uusi koti lämpimässä! Ja siitä huolimatta… toivon, että työni jatkuu Suomessa… 😀 Näin pääsen toistuvasti tapaamaan myös äitiäni ja saan asua hänen luonaan aina pienen hetken, kunnes kaikki olisi valmista ja lähtisin taas auringon lämpöön hetkeksi perheeni luo!
Mielessä on hurjia suunnitelmia sukellusunelmia… toiveita ja uskon että miesväkeni saavat haaveet toteutumaan! Mutta niistä tuonnempana…. Mieheni ja kaikki lapset ovat löytäneet ja rakastuneet merimaailmaan… olen kateellinen, koska TIEDÄN sen maailman kauneuden, mutta…. itse en sinne pääse… en osaksi merikansaa koskaan… koska PELKÄÄN sukeltaa… Osaan uida, rakastan vettä ja MERTA… mutta…. Jos painan pääni vedenpinnan alapuolelle, minulla iskee hirvittävä paniikki pintaan! Olen KYLLÄ yrittänyt… oli kaikki tarvittavat releet… oli opettaja joka piti kädestä, oli koko perhe ympärilläni… mutta….
Minä yritän KYLLÄ vielä kerran… minä oikeasti yritän!
Minun perheeni on rakastunut Israeliin… Me kaikki olemme… se on tällähetkellä ollut toinen kotimme ja olemme viettäneet välillä kuukausiakin yhtäjaksoisesti siellä…. ja unelma on joskus ihan ikioma asunto Eilatista! Sukellusmatkat ovat aina tehty Eilatiin… Punaiseen mereen… !!
Jopa pieni tyttäreni rakastaa sukellusta ja kiukuttelee, kun ikä on esteenä syville sukellusmatkoille… Isänsä tyttö! Kuulee niin vahvasti aina meren kutsun…
Olen ylpeä perheestäni!
Noh, jos unelmat toteutuvat, joku päivä Niklas opettaa lapset SUKELTAJIKSI… kaikki, ehkä jopa minutkin…??????
Vuosi vaihtuu pian… haluaisin kiittää kuluneesta vuodesta teitä kaikkia, jotka olette olleet kanssamatkaajia tässä omassa elämässäni! Olette kaikki minulle äärettömän tärkeitä ja korvaamattomia!
Jos jaksat… ole kiltti ja kerro viesteissä tämän postatuksen alla, mistä opit tuntemaan minut ja miten minä olen vaikuttanut elämääsi… olenko jättänyt tassunjälkeni omaan elämääsi, … edes pienen? 😀
Kiitos jo etukäteen <3
Eilat, Israel, Red Sea, Scuba Diving, sukellus
Yhteinen harrastus ja keväällä 2013 muutaman sekunnin pyörähdys, kohtaaminen ja tuntui kuin olisin törmännyt sielunsiskoon. Harvoin tuollaisen satunnaisen, sinänsä merkityksettömän tapaamisen jälkeen edes muistaa kohtaamiaan ihmisiä, mutta niin sitä vain jäit mieleen. Ja jälkeenpäin on tavattu, halattu ja puhuttu. Kuin oltaisiin ikuisuus kuljettu samalla polulla… Elämä on ihmeellinen!
Elämä antaa ja elämä ottaa. Se koettelee ja tukee. Joskus se vain pudottaa tiellemme ihmisiä, joita ilman ei hetken päästä osaa enää kuvitella elävänsä…
Sinä olet sellainen <3
Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän,
jota on jäljellä enää ihan vähän.
Sä enkelin siivin Uuteen Vuoteen kulje
ja keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeks sulje.
Anna kauniiden toiveiden sua uudelle vuodelle kantaa
ja seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.
<3 Olet jättänyt tassunjäljen myös minun elämään. Hyvän tassunjäljen <3
Tapasimme jo -90 luvun alussa opiskelun (niin ammatin kuin elämänkin) merkeissä, Raumalla.. Hih hih.. Voi niitä aikoja.. Elämä tuntui olevan kaikelle avoin ja uuden oppimista..
Sitten ei kuulunutkaan pitkään aikaan..
FB:n ihmeellisessä maailmassa uudelleen löydyimme.
Olet mahti rouva! Arvostan sinua. Rohkea ja avoin. Rakastava.
Kirjoitat todella koskettavasti. Kyynel jos toinenkin herahtaa silmiin kun lukee kirjoitelmiasi <3 Mitä kaikkea onkaan tiellesi tullut.. Olen sanaton..
Olet ajatuksissani <3
<3 Niklas: A'ta ha'lev vehansha'ma she'li.. <3
<3 Kaikkea en paljasta 😉
KIITOS RAKAS, että olet osa elämääni! RAKASTAN SINUA enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna <3 <3 <3
Emme ole koskaan vielä tavanneet. FB:issa ekan kerran pisti silmiin sinun Karinille laittama -olikose- onnittelu(joku toivotus tms se kuitennii oli 🙂 ) hepreaksi, kun Karin tuota mietti,mitä kieltä tuo oli. Mitä tuon jälkeen olen Fb-kirjoituksiasi lukenut, vaikutat syvältä tuntevalta,herkältä, syvällisiä miettivältä hienolta ihmiselta. Toivottavasti joskus tapaisimme myös ihan silmäkkäin <3
Tassunjälki saatu jo lyhyellä tuttavuusajalla. Kyyneleitä silmiin lukiessa näitä sun juttuja, iloa niistä parista livetapaamisista jolloin olen osan perheestäsikin saanut tavata ja kipua kun eräs perheenjäsenistäsi pyrki syliin ja talloi varpaat <3. Ei,ei! Ei se ollut ihana miehesi vaan vähän ryppysempi kaveri. Harmi kun ootte lähdössä kun näin lähekkäinkin asuessa oltaisiin voitu tavata useamminkin. Mutta mieluusti tulemme äijäseni kanssa teille au-pairiksi kunhan siellä on vähän viileämpää… Edelleenkään emme ole hyviä siivoomaan eikä ruoanlaittoakaan ole kehuttavaa mutta ollaan kilttejä ihmisiä…
Heidi: … olen sanaton!
Kiitos <3 … NÖYRÄ kiitos sanoistasi, ajatuksistasi… OLET UPEA NUORI NAINEN <3
Kiitos, että olet tyttäreni Anna <3
Rakastan sinua… ei ole sellaista määrää, joka mittaisi tunteeni suuruuden sinua kohtaan… <3
Se tunne on ÄÄRETÖN… -puspus- <3
Tapasimme ensimmäisen kerran teatterilla, mutta varsinainen tutustuminen onkin vielä edelleen kesken.. Olet jättänyt hyvin suuren jäljen jo tässä ajassa..❤️ Olet vaikuttanut tavalla jos toisella enkä kadu hetkeäkään, että ängin työryhmääsi syksyllä.. Olet upea ja korvaamattoman arvokas ❤️
Kiitos että sinä olet äitini!
Olen saanut tosi ihania muistoja mieleeni… Kaikista matkoista kaikista yllätyksistä! Kiitos että olet äitini! <3