Unelma muuttuu todeksi

Onnea on… talvinen auringonpaiste… kun rinnassa kuplii suloisesti, enkä usko että minulla on alkamassa keuhkokuume!

Onnea on… katsoa kun puolison silmät hehkuu taivaansinisinä taas pitkästä aikaa…

Onnea on… kun vihdoin keho on mennyt ketoosiin… viidentenä kuihdutuspäivänä, mutta vihdoin!

Onnea on… saada tänne kannustavaa palautetta ja huomata, etten ole yksin… että meitä on paljon ja meistä on moneksi… jokaisella oma tarina, oma juoni… mutta jokainen heistä on oman tarinansa sankari!

Onnea on… saada ihana tekstiviesti tyttäreltä, että kivaa on, eikä haluaisi kotiin… 😀

Onnea on… kun vihdoin taas naapurissa on HILJAISTA viimeyön hirvittävän huutometelin jälkeen! Mä en ymmärrä, miten häätäminen on tehty tässä valtiossa niin vaikeaksi… ?? Naapureiden kanssa olemme tehneet yhteisiä kirjallisia ilmoituksia vuoden sisällä 4 kpl.. mutta MITÄÄN ei tapahdu, paitsi että nyt naapurin kakarat huutelevat hävyttömyyksiä meidän peräämme pihalla ja tyttäreni perään koulussa, niin että jopa koulu on jo puuttunut asiaan! Ja että naapurin aikuinen mies on raivon vallassa käynyt lähes käsiksi yksin pihallamme leikkivään lapseeni niin… että muiden naapureiden on tarvinnut tulla väliin! Poliiseillehan siitä soitettiin… mutta edelleen… tuossa nuo asuvat, huutavat, roskaavat, raivoavat… ja pitävät pelossa pihan lapsia ja nuoria!

Hukkasin langanpään… niin KOVIN tuo seinänaapurin käytös väsyttää jo, että jo ajatus heistä saa minut katoamaan tummiin ajatuksiin!

En ole rasisti ja vieraaseen maahan tässä ollaan itsekin muuttamassa… mutta kyllä 02.00-05.00 välisenä aikana YÖLLÄ … PITÄÄ olla hiljaa! Ja lapsilla kengät jalassa marraskuussa… eikä kakkavaippoja levitellä kakkaisina ympäri leikkipihaa! Uskomatonta, että tällaiset asiat ovat vieraita ja epäselviä joillekin! 3 luokkalainen pieni tyttö on jo ”hunnutettu”, mutta 2 vuotias pikkusisar juoksee pihalla ilman rihman kiertämää… täysin alasti! Tätä kaikkea on kestänyt 2,5 vuotta… ja minä alan olemaan väsynyt!

Ja taas kadotin itseni… vilkaisu ulos ja aurinko saa oloni tuntumaan paremmalta… nyt tuntuu, etten tarvitse muuta!

Onnea on… kun miehestä tulee SUKELTAJA / SUKELLUSKOULUTTAJA / Scuba Instructor…! Yksi unelma taas lähempänä… tuossa kourapohjassa! Jospa en menettäisikään rakastani viikoiksi merille… jospa merimaailma houkuttelisikin hänet luokseen, koska happipullon määrä on rajallinen… sen kanssa on pakko hetkittäin nousta pintaan! 😀 Ja meiehni tuntien… nälkäkin on toisinaan .. 😀

Onnea on… kun ympärilläni minulle tärkeät ihmiset ovat onnellisia, kun heille elämä juuri nyt on ”helppoa”… kun huomaan ja kuulen naurua ympärilläni!

Onnea on… viedä Anna ja Akseli tänään treeneihin ja istua itse pukuhuoneessa näytelmän käsikirjoituksen kanssa ja loihtia eteen kirjoituksen tuoma ”haamumaailma” … minun oma pieni salainen maailmani, minne on niin helppoa karata ja minne välillä kaipaan!

Onnea on… loihtia tuo maailma todeksi teatterilavalle! <3

Onnea on… omat terveet lapset <3

Onnea on… upea aviomies, juuri täydellinen juuri minulle! <3

Onnea on… elämä itse!

”Mistä sinä pidät kaikista eniten maailmassa?” ”Kaikista eniten”, sanoi Puh ja sitten hänen täytyi pysähtyä ajattelemaan. Sillä vaikka hunajan syöminen oli todella mukavaa, sitä ennen oli hetki joka oli vielä parempi, mutta hän ei tiennyt miksi sitä sanottiin. Ja sitten hän ajatteli että Risto Reippaan kanssa oli hyvin mukava olla, ja se että Nasu oli lähellä tuntui hyvältä, ja ajateltuaan kaikkea tätä hän sanoi: ”Kaikista eniten pidän siitä kun Minä ja Nasu tulemme tapaamaan sinua ja sinä sanot: ”Ottaisitko jotakin pientä?” ja minä sanon: ”Jotakin pientä voisimme varmaan ottaa, vai mitä Nasu?” Ja ulkona on hyräilevä päivä ja linnut laulavat.”

-A.A.Milne/ Nalle Puhin mietekirja-

Elämä, Hiljaisuus, Ketoosi, Onni, Sukeltaja