Sankareita… SUURIA ja pieniä… <3
Esikoiseni täyttää tänään 15 vuotta! meidän Millenium baby… Meidän elokuvatähti ja TV:stä tuttu! LoveMillan Osmo… 😉
Välillä mietin mihin on vuodet hävinneet, vastahan pidin pientä tuhisevaa nyyttiä käsissäni! Esikoiseni syntyi TYKS:ssä klo 03.15 aamuyön pimeydessä, suden tuntina… kun nukkujien pitäisi uskomuksen mukaan olla syvimmissä unissa… sinä teit töitä ja päätit syntyä! Satutit minua tavalla, jolla kukaan ei ollut koskaan vielä ennen satuttanut… ja kun sain sinut syliini… rakastuin tavalla, jolloin en ollut koskaan vielä rakastanut! Rakastin sinua jo ennenkuin tapasimme… ja rakkauteni sinuun on kasvanut päivä päivältä… tunti tunnilta… minuutti minuutilta!
Tänään on ollut herkkä päivä… olen yrittänyt olla rohkea ja puhista uhmakkaasti! Tämä päivä tekee nöyräksi… olen aina pitänyt… että 15 vuoden ikä on tavallaan luotu meitä vanhempia varten… että varovasti ja hellästi opimme ymmärtämään, että nuoremme kohta kokeilee omia siipiään! Ettei pesästä lento kerralla repisi niin suurta haavaa rintaamme, ettei se suuruudeltaan musertaisi niin vahvasti sydäntämme!
Isä ja poika ovat Motonetissa ostamassa pölykapseleita ja sisämattoja mautoon… äiti ei mahtunut mukaan, ja hyvä niin! Mieheksi kasvetaan miehen rinnalla… ei siihen akkoja tarvita viereen parkumaan.. 😀 Meillä äideillä on sitten ihan omat omituiset vuoromme kyllä varattuna! <3 Ja tämän sanon kaikella rakkaudella… kaikille vanhemmille ja kaikenlaisille vanhemmille! 😉
Olen tänään onnellinen… ehkä hiukan vain surullinen, eilisistä tunnelmista jäi surulliset kaiut… Mutta selviän!
Sain paljon yhteydenottoja ja KANNUSTUSTA eilisestä blogista <3 … kiitos teille,… en edes tiedä, mistä olette elämääni ilmestyneet… tupsahtaneet, mutta eiliset viestinne minulle merkitsivät paljon ja illalla, kun menin nukkumaan … huomasin, että hymyilen! Ja kun yöllä heräsin tuulen vaikerointiin ulkona… huomasin, että ajattelen teitä kaikkia jälleen!
Varsinkin sinua, rakas… nuori ”tyttäreni”… keiju-tyttöni teatteriperheessä….! En tiedä, kuka sinua on joskus… koskaan satuttanut noin… ja olen pahoillani, että sydämesi on noin nuorena noin vereslihalla! Mutta jos tunnet olevasi edes hetkittäin turvassa varjossani, ole rauhassa rakkaani… ole rauhassa ja anna haavojen parantua! Minä pidän sinusta huolta, jos huilaat hetken… Kun muistaisit taisteluissasi aina, että olet MINULLE tärkeä ja minä oikeasti välitän sinusta! Mielipiteesi ja elämäsi eivät ole minulle yhdentekeviä… Minä oikeasti välitän sinusta pieni rakkaani <3
Ulkona raivoaa myrskytuuli ja vettä sataa… ilma on HARMAA !
Minä en jaksa enää välittää… niinkuin tyttäreni sanoo ” NYT EI HARMITUS AUTA ”… kestän tämän vielä tämän talven ja sitten vaihdan 10 kuukauden vesisateet ja kylmät räntäpaskakelit vain 40 päivän sateisiin ja 320 aurinkoiseen päivään, lähes jatkuvaan kesään!
ja huomaan taas, että HYMYILEN… <3
-puspus- … Muru <3
Kiitän onneani, että istun takapenkillä enkä tossa edessä.. Sillä kuten jo varmaan arvaatkin, mä olen liikuttunu täällä taas kyyneliin asti..<3 Toi on varmasti kauneinta mitä mulle/musta on sanottu.. Ikuisesti kiitollinen.. <3